foto

foto

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Heitän pallon sinulle!

Hei sinä siellä, juuri sinä!

Mikä sinua puhuttaa?
Ottaa päähän, ärsyttää.
Vaivaa, murehdittaa, v*tuttaa.
Naurattaa, hymyilyttää, huvittaa.

Millä sinä siis vaivaat päätäsi?

Heitäpäs murheen tai ilon palanen tänne, niin saadaan yhdessä monen pään kera rikkaampia näkökulmia kehiin!
Elämä ei ole koskaan niin vakavaa, etteikö solmuja pystyisi yhdessä aukaisemaan.

Haluaisin kirjoittaa lukijoita varten, joten koska osin tietämättämme jaamme paljon samankaltaisia asioita, miksi emme siis hyödyntäisi joukkovoimaa.
Olemme ja elämme toisiamme varten.

:lla Isla

Luonnollisesti myös kirjoitusaiheetkin loppuvat säännöllisin väliajoin kesken, heh!

12 kommenttia:

  1. Anonyymi19/3/16

    Minua suututtaa se kun ihmiset puhuu pahaa toisten asioista seläntakana toisista ihmisistä, siitä en tykkää, pieni kylä jossa asun , ei tarvitsisi aina miettiä toisten asioista niin paljoa.

    Paperi40

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan mahtava! Pahan puhuminen pistää varmasti jokaista silmään - ennemmin tai myöhemmin.
      Kiitos aiheesta, aloitin jo raapustamaan paperille tästä "joukkoterapiasta". Naurattaa ja kutkuttaa jo valmiiksi, odotan innolla lopputulosta.
      Mahtavaa viikonloppua!

      Poista
    2. Tehtävä suoritettu!
      Lukaisepas näkökulmani aiheeseen, ja heitä omia ajatuksiasi kommenttipalstaan. Kiitos ideasta!

      Auringonsäteitä viikkoosi!

      Poista
  2. Anonyymi19/3/16

    Olen pohtinut paljon käsitettä "hyppy tuntemattomaan" ja mikä sellainen olisi itselleni. Vakituisen palkkatyön jättäminen tehdäkseni luontaishoitoja , muutto tyhjän päälle toiselle puolelle Suomea? Nuo olen jo tehnyt , mutta eivät tunnu riittävältä hypyltä... entä jos muuttaisin maapallon toiselle puolelle? Olisiko se tarpeeksi suuri hyppy? Tuskin (vaikka saatan tehdä sen silti) Luulen että suurin hyppyni olisi kuitenkin se että asettuisin asumaan todelliseen olemukseeni , palaisin olemaan se joka olen. Tähän hyppyyn en tarvitse kuin pienen pienen askeleen ja jonka ottaminen näyttää pelottavan enemmän kuin mikään noista muista. Kummallista... kivaa viikoloppua toivotteleepi :http://sanojentaikaa.vuodatus.net/

    SirpaP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hyvä aihe, ja mahtavaa pohdiskelua. Mielestäni jokaisella on oikeus elää oman kaipuunsa mukaisesti- eli voit hypätä niin pitkälle, kuin vain ikinä itse haluat ja uskallat. Miten olisi lomamatka näin alkuun, tuli vain itselleni mieleen. Lentolipun osto niin kauas, kuin uskaltaa on hyvä lääke alkukuumeiluun!

      Toivottavasti löydät lopulta sinulle sopivan kokoisen hypyn. Luontaishoito työnä kuulostaa loistavalta elämänmuutokselta, sillä siinä pääsee auttamaan muita omalla osaamisella. Ja vaikkei kaikki hoitoihin uskokaan, niin niitä käyttävät saavat hoidoista apua omiin vaivoihinsa. Jotain toimivaa ja tärkeää tässä alassa siis on!

      Mukavaa viikonloppua! Otan myös tästä aiheita kynänvarteen.

      Poista
  3. Anonyymi19/3/16

    Ilahduttaa: loma alkoi, aurinko paistaa, on aikaa tehä mitä huvittaa (mitähän tekis?! ) Pöyristyttää: Luin just lehestä, että kaupunkini on nyt tutkimusten mukaan negatiivisin kaupunki Suomessa. Samalla, kun tanon tän näin nääneen, liityn valittajien joukkoon? Olen usein kiinnittäny huomiota ihmisten lähtökohtasesti negatiiviseen asenteeseen. Välillä jääny siite itekin kiinni. Miten me oikein osattais ajatella asioita positiivisemmin. En silti uskonu, että koko Suomen negatiivisin.. .:(

    Sartsa

    VastaaPoista
  4. Anonyymi19/3/16

    Paperi40:ä ja Sartsaa vähän myötäillen: miksi pitää olla niin kovin negatiivinen ja niin kovin ilkeä ihmisille, tuntemattomillekin? Täällä blogimaailmassakin törmää kovin usein ilkeisiin kommentteihin - joista ehkä osa on kirjoitettu sarkastisesti? - käytännössä tuntemattomille ihmisille, anonyymisti. Sitä en ymmärrä. Anonyymejahan me ollaan nimimerkinkin takana, mutta silti enemmän "ihmisiä nimimerkin takana" - en osaa selittää sen tarkemmin. Jokaisella meillä on murheita ja suruja kannettavana; omat kivisäkkimme perässä raahattavana ja jokainen on luonut bloginsa omasta syystään. Joku haluaa purkaa blogissaan pahaa mieltään, pahaa oloaan - ei ole meidän muiden tehtävä enää lisätä hänen taakkaansa ilkeilemällä. Eihän? Älkää pelästykö nimimerkkiäni; sen on jo 25 vuotta sitten Poikani kaikella rakkaudella äidilleen antanut <3 - blogistani löytyy kertomus, mistä nimi on peräisin :)

    helvetinpöllö

    VastaaPoista
  5. Anonyymi19/3/16

    Ihana postaus! Ehdottomasti hymyilyttää kevät ja auringonpaiste. Ja ensi kuussa syntyvät karvapallerot, eli vasikat. Mietityttää niinkin arkinen asia, ehditäänkö navettaremontti toteuttaa ennen kuin poikimaketoille tulee tiivistä käyttöä. Niinkuin vastauksista huomaa, elän aikalailla omassa kuplassani omine iloinenp ja suruineni. :) Aurinkoista kevättä sinulle, Isla!

    soikkuu

    VastaaPoista
  6. Anonyymi20/3/16

    Minua pohdituttaa ihmisen oikeus onneen. Onko minulla oikeus tehdä ratkaisuja, joista kärsivät läheiseni, vain siksi, etten voi hyvin. Jokaisenhan pitää luoda onnensa itse, ei sitä muiden harteille voi kasata. Kuitenkin kaikki on periaatteessa hyvin, mutta... Olen elämäni puolivälissä, haluaisin olla onnellinen ja iloinen, tyytyväinen elämääni. Tiettyjä asioita voin sen eteen tehdä nytkin, ja olen tehnytkin, mutta osa puuttuu, enkä sitä saa ilman suurta muutosta. Olenko itsekäs? Onko minulla oikeus olla itsekäs tässä asiassa? Aina muut oman itsen edelle laittaneelle tilanne on todella haastava...

    Sallius

    VastaaPoista
  7. Anonyymi22/3/16

    Pohditutta ja harmittaa iänikuinen negatiivisuus, toisten nälviminen ja pellolla hallitseminen. On ihanaa kun löytää jotain uutta ja virkistävää, jotain mikä saa hyvälle tuulelle, kuten tämä sinun blogi. Ihania kuvia olet kuvannut (uusia näkökulmia) Aurinkoa viikkoosi

    Zantra

    VastaaPoista
  8. Anonyymi26/3/16

    Itse olen onnellinen. toiset ehkä voisivat kuvailla minua hopealusikka suussa syntyneelksi - tai jotain sellaista. Olen tosin itse sitä mieltä, että oma asenne vaikuttaa tuohon "hopealusikka suussa syntymiseen" Olen onnellinen miehestäni, perheestäni, työstäni... Jos asenne olisi toinen, voisin olla tyytymätön vaikka siitä, että mies on vähän kotona (yrittäjä) tai jostain muusta. Harmittaa se, että ihmiset luulevat tuntevansa toisen vaikka FB:n /blogin kautta. Eihän sitäkautta ihmistä tunne, kun ei välity äänensävy tms. Tulee paljon vääriä tulkintoja.

    Tuputus

    VastaaPoista
  9. Anonyymi29/3/16

    Minua naurattaa, hymyilyttää, huvittaa hyvä musiikki ~ sellainen hyvin laulettu tai soitettu elämäniloinen riemu soinnuissa. Samoin se, kun onnistun tekemään jotain sellaista, mistä joku toinen saa iloa tai hyötyä elämäänsä. Minua ärsyttää ja v*****ttaa epäoikeudenmukaisuus, toisen mollaaminen, kiusaaminen, heikkouksiin puuttuminen, ilkeys, epärehellisyys... niitä ikäviä asioita, joihin työssäni joudun puuttumaan ja käsittelemään. Jotkut pienet asiat ärsyttää, mutta olen oppinut kestämään niitä. Esim. se, kun joku "vetää" laulun tai sanoo tai kirjoittaa "enään"... On naurettavaa ärsyyntyä näistä, mutta kuten sanoin, kestän näitä takaiskuja...

    tinnitus2

    VastaaPoista

-Kiitos paljon! Nauti päivästäsi!