Paikka: oma kämppä
Tuntomerkit: musta-harmaa asu
Seura: Ben ja Jerry
Ajatukset kielen päällä: Cookie Dough
Rikosnimike: murehtiminen
Blogini tarkoitus on herätellä ihmisiä elämään mielekkäämpää elämää itseään ja muita kunnioittaen. Come on. Miten pirussa tuollaista saa upotettua muiden päähän mustavalkoisella tekstillä. Mitä ihmettä oikein kuvittelen.
On niin valtavasti asioita, joita haluaisin kertoa niin monelle ihmiselle - suorastaan pamautellen kattilan kansia pään yläpuolella. Siitä, miten meidän omalla avoimuudella ja lempeydellämme oma ja muiden elämä muuttuisi paljon paremmaksi. Mitäs vaikeaa tuossa muka on, saatat miettiä, jatkaen: kyllähän minä osaan. Myös minä olen pitänyt useaa asiaa itsestäänselvyytenä, mutta nyt olen törmännyt viikoittain asioihin, jotka saavat todella ihmetyksiin. -Miten me oikein kohtelemme muita ihmisiä?
Tuntuu, kuin olisin sivustaseuraaja ympärillä tapahtuville asioille. Negatiivisuus on ottanut ison siivun päivittäisistä uutisista, ihmisten keskusteluista kahviloista bussinpenkkeihin ja ironia kukkii suosituimpana "huumorimuotona". Agh. Mitä ovelaa on piilomollata muita aina tilanteen tullen - siihen pystyy kuka tahansa päätön idioottikin.
On niin helppoa väsyttää muita ihmisiä negatiivisuudella, ja usea sitä tekeekin - huomaamattaan. Ei oikeastaan ole asiaa, josta ei voisi valittaa. Mutta päinvastoin ei ole asiaa, josta ei voisi puhua hyvää. Ja puhummeko sitä? Vähän, sillä kaikkea hyvin tapahtuvaa pidetään itsestäänselvyytenä. Sen sijaan kaivamme myyrän lailla kaikki toisten ihmisten ja asioiden puutteet ja viallisuudet esiin. Eikö ole raskasta elää pelkästä negatiivisuudesta ja kritiikistä, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen.
Heitän sinulle lusikallisen jäätelön jälkeen ajatuksen - suklaahippukeksitaikinan paloja mmm - odotas. No nyt se päivän ajatus sinulle (ja minulle) ...!
Miten paljon negatiivisuutta jaat huomaamatta itsestäsi muille?
Omalla kohdalla sorrun liikaan murehtimiseen, joka varmasti ottaa kavereita aivoon. Samoin itsekritiikkiin, joka onkin kerran tulkittu nöyryyden sijaan marttyyriudeksi - ohops, ei mennyt ihan putkeen. Saatan hiukan naurahtaa tälle! [leveä virne] Lisäksi huomautan paljon näkemästäni negatiivisuudesta ympärilläni, väsytän itseni työllä näännyksiin vaappuen eteenpäin, kuin vapun jälkeinen teekkari, sekä valitan haukotellen päivän väsymyksestä liiankin usein. - Ja tähän päälle vielä ne asiat, joita en edes itse tiedosta! Huh. Itselläni riittää ennen kesää paljon parantamisen varaa.
Negatiivisuus nollaan - kesäkuntoon 2016!
Elämässä on paljon kaikkea ihanaa, kun sen vain huomaa. Monesti niistä ikävistä asioista (jotka ei niin kovin suuria murheita loppujen viimeksi edes ole) tulee vain turhan helposti maristua. Kai se vaan tahtoo meillä ihmisillä olla niin. :) Sitten kun kohtaa ihmisen, joka on kokenut todella isoja menetyksiä ja suhtautuu niihin jonkinlaisella tyyneydellä, vain yhtenä osana omaa elämäänsä, niin tajuaa kuinka hyvin asiat itsellä kuitenkin on.
VastaaPoistapurulaari
-Todella hyvin sanottu!
VastaaPoistaItse olen miettinyt, että valitetaanko niin paljon pienistä asioista sen tähden, koska varsinaisia ongelmia ei uskalleta tuoda muille ilmi. Tuodaan siis suru ja negatiivisuus muille ilmi pienempään murheeseen kätkettynä. Itse olen ainakin altistunut tähän, myönnän!
(Valitetaan säästä, vaikka oikea valituksen kohde olisi oikeasti työpaikkailmapiiri.)
Esikuvia on jos jonkinmoisia, itse arvostan juuri purulaari mainitsemisiasi ihmisiä - vahvoja esikuvia elämästä.
Kiitos ihanista ja viisaista kommenteistasi!
Aurinkoista loppuviikkoa sinulle!
"Oppimiseen ei ole muunlaista alkua kuin ihmettely."
Osuit asian ytimeen tuosta pienistä asioista valittamisesta. Työporukassa joskus motkotimme miestemme tekemisistä ja yksi, jolla ilmeisesti olisi ollut aihetta valittaa, oli hiljaa. Ei meillä motkottajilla oikeasti ollut asiat huonosti.
VastaaPoistaEliinamirjami
Kiitos tästä kirjoituksesta. JA muistakin. Lueskelin blogiasi, ja tulin hyvälle tuulelle. :)
VastaaPoista-Anne