Oletko koskaan kohdannut ihmisen, johon on vielä
alkututustumisen jälkeenkin vaikea luottaa? Joka on niin erilainen,
ettet vain pysty rentoutumaan hänen kanssa ollessaan. Kun luottamuksen
tunnetta ei vain ole... vai onko?
Entä jos epäluottamuksen takana onkin vain ja ainoastaan yksi ja ainoa ihminen - minä itse.
On luonnollista, että vertaamme uusia ihmisiä jo vanhoihin tuttuihin;
etsien uudessa ihmisessä piirteitä, jotka ovat jo tuntemissamme
ihmisissä tunnistettavissa. Huomaankin, etten pysty rentoutumaan ihmisen
kanssa, joka muistuttaa jollain tapaa negatiivisesta ihmissuhteesta.
Yleistä, mutta silti niin harmillista.
Uusin tilanne minulle
oli, kun kohtasin ihmisen, jollaista en ollut aikaisemmin kohdannut.
Suoraan sanottuna sellaisen pulmusen, jota ei vain voi kategorisoida
millään tavalla. Aivan ihastuttava ihminen kertakaikkiaan, mutta joka
on positiivisuudessaan niin ylitsevuotava, että ajatuksenjuoksuni lähtee
tahtomattani miettimään tarkoitusperiä.
Kun luottamuksen tunnetta ei ole - on aika siirtää katse toisesta ihmisestä omaan itseensä.
Entäs minä? Olenko minä oma itseni, helposti lähestyttävä ja avoin toiselle ihmiselle? Rento, hyväntuulinen ja luotettava?
Olenko minä toisen luottamuksen arvoinen?
Osaanko minä kunnioittaa toisen erilaisuutta?
Kiitos ihanista kuvista ja erityisesti teksteistäsi.
VastaaPoistaViimeksi lukiessani sain hyvän mielen lukiessani ajatuksiasi!
Tunnen ihmisen, johon en pysty luottamaan ja jonka seurassa oloni on kaiken aikaa epävarma. Koskaan en voi tietää, mitä hän ajattelee. Vaikka valitsisin sanani kuinka tarkkaan, niin hän lukee rivien välistä sellaista, jota en ole sanonut enkä missään nimessä tarkoittanut. Se on hämmentävää.
VastaaPoistaTälläisiä ihmisiä kohtaa silloin tällöin. Olen huomannut myös, että minun on vaikea luottaa ihmiseen, ennen kuin hän on jollain tavoin osoittanut olevansa sen luottamuksen arvoinen. Toisaalta myös huomaan luottavani joihinkin ihmisiin liiankin herkästi. Jos olen epävarma, saatan vähän kierrellä tälläistä ihmistä.
VastaaPoistaJoskus on pakko vain tulla toimeen tällaisen ihmisen kanssa. Tällöin yritän antaa mahdollisimman paljon tilaa toiselle. Annan suhteen kehittyä omalla painollaan yrittämällä itse olla varovaisuudessani mahdollisimman avoin. Tiedostan kyllä olevani enemmän tarkkailija monessa uudessa tilanteessa.
Joitain asioita on vaikea toisessa niellä, jos niitä tulee esiin. Minulla on monesti lyhyt muisti, mut näissä asioissa se tuntuu olevan aika pitkä. :)
Joskus toiseen ei vaan ole tutustunut tarpeeksi hyvin, arvioidakseen tilannetta. On tullut myös positiivisia tilanteita, kun huomaa omien tunteidensa kääntyvän tiedon lisääntyessä.